Myöhässä ollaan ulkona

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Toista kesäänsä meillä kasvava Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) on oleillut metsikön laidassa, missä se saa vain muutaman tunnin suoraa auringonvaloa päivittäin. Sen ulos vienti myöhästyi kesäkuun puoliväliin, kun kevätsatoa kypsyteltiin sisätiloissa.


Vasta muutama viikko sitten siihen alkoi kasvaa uusia "omenoita", mutta niitä tuleekin sitten vauhdilla. Jos pienetkin laskee, niitä on jo yli 50. Noilla on valitettavasti sellainen ominaisuus, että kasvia siirrellessä pienet putoilevat pois, kun joutuvat toisenlaisiin valo- ja lämpöoloihin. No, ei hätää, nuo isot ainakin pysyvät jo. Tuo on nimittäin lähiviikkoina siirrettävä sisään, sillä yöhallat uhkaavat todennäköisesti jo piankin.

Ensimmäistä kauttaan kasvava Peruvian on parvekkeella ja siinä on kypsää satoa ja paljon kypsyviä, mutta pienemmäksi ne jäävät kuin ulkona muutamaa kertaluokkaa isommassa ruukussa. Niiden koko on ympärysmitalla mitaten luokkaa 13-17 cm. Ulkona isoimmat ylittävät jo tuon koon ja kasvavat vielä. Hieman aiemmin ja isommassa ruukussa kukkimaan ryhtynyt Rocoto Riesen on jo ylittänyt 20 cm, vaikka en sitä tänä vuonna ole juuri lannoittanutkaan.

Aji Bonito - vihdoin kypsää

maanantai 29. elokuuta 2011

Aji Bonito (C. baccatum) sai vihdoin kypsäksi ensimmäisen hedelmänsä. Tämähän oli se jälkijättöinen, muiden taakse jäänyt varakappale, kun varsinaisesta taimesta tuli kummallinen. Tuon sykkyrän hedelmästäkin tuli sykkyrä, eikä se kypsynyt, ruskettui vain. Tämän ikää en siis tiedä, ei tullut pidettyä kirjaa jälki-idätyksistä.

Tämä on kasvultaan jäänyt pieneksi 13 cm ruukussaan heikolla hoidolla. Sadon painosta oksat taipuvat vaakasuoraan, mutta kestävät toistaiseksi. Aji Bonito muistuttaa aika paljon Aji Cristalia tai sen kanssa melkein identtistä Chilean Greeniä. Chilit ovat säännöllisempiä muodoltaan, mutta makukin on melkein sama. Hyvää tämä on, suorastaan herkkua.

Boniton kukat ovat ainakin nyt ulkokasvatuksessa terälehdiltään vähän ryppyiset, mutta kauniit keltaiset pilkut baccatumin merkkinä siinä on.

Nyt minulla on kolme Aji Cristalin tyyppistä kasvamassa. Enpä pysty vielä päättämään, mitkä niistä jatkavat ensi kaudelle. Varmaan tämä Bonitokin tekisi reilummin satoa, jos saisi yhtä hyvät kasvuolosuhteet kuin kaverinsa. Mausta minä pidän, se on ehkä paras näistä kolmesta. Arviointiin vaikuttanee se, että näitä on vasta yksi kypsänä, muut ovat vanhoja tuttuja. Tuskin pystyisin noita kolmea sokkomaistelussa erottamaan toisistaan.

Cajamarcaa ja kananpaloja

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Cajamarca (C. chinense) on kaunis, karvainen pikku puu, jossa on ties monesko sato jo tällä kaudella. Nytkin siinä on ylempänä raakileita ja ylinnä kukkia. Noiden pitkulaisten, tylppien chilien käyttötapa on ollut vähän hakusessa kun turhaan etsin niistä viimevuotisen, englantilaista alkuperää olleen teräväkärkisen chilin makua. Sama lajike, mutta hieman eri maku, hieman eri muoto, sellaista sattuu. On minulla se vanha Cajamarcakin edelleen kasvamassa, mutta sato on kovin vaatimatonta verrattuna tähän kotimaisista siemenistä kasvatettuun.

No, nyt on taas yksi onnistunut maustaminen takana ja kuivattunahan tuo on mainiota, ei kovin tulista. Lihakeittoa olen jo ennättänyt kehua, nyt vuorossa oli kanasuikaleet. Paketti (450g) marinoimattomia, maustamattomia kanasuikaleita maustui sopivaksi, kun pannulle kuumaan öljyyn lisäsin ensiksi pari Cajamarcaa renkaiksi leikattuna, siemenineen kaikkineen. Perään lisäsin heti kananpalat ja paistoin ne kypsäksi sekä maustoin merisuolalla. Näitä kananpaloja käytämme salaatissa, voileivällä, wokkivihannesten tai riisin kanssa ja niitä oikeastaan kannattaisi paistaa kaksi pakettia kerralla, niin monikäyttöisiä ne ovat.

Tuosta ei tullut polttavaa, mutta mielestäni maukasta kanaa. Curryn jätin nyt pois, ensi kerralla ajattelin lisätä juustokuminaa chilin kanssa ensimmäisessä vaiheessa pannulle. Cajamarca muistuttaa sekä chilien muodoltaan että maultaan enemmän baccatumia kuin chinenseä, mutta chinense se ehdottomasti on, kertoohan sen jo ulkonäkökin. Tähän ruokaan olisivat varmaan baccatkin kelvanneet, ehkä lisäksi ripaus habaneroa.

Rocoto Peru - kesän ensimmäinen kukka

maanantai 22. elokuuta 2011


Rocoto Peru (C. pubescens) on omaperäinen, vai sanoisinko itsepäinen kasvatettava. Minä olen jo luovuttanut ohjat suosiolla tuolle kasville. Eiköhän se tiedä paremmin, mikä sille on hyväksi.

Se kasvaa meillä nyt kolmatta kesäänsä. Ensimmäisenä vuotenaan se ei tuottanut mitään, ei edes kukkinut. Runko kasvoi tuohon mittaan jo silloin, seuraavat kaudet eivät sitä ole paljonkaan muuttaneet. Ensimmäinen kukinta alkoi joulun tienoissa vuoden vanhana ja chilejä syntyi tammikuussa parin loisteputken valossa. Satoa saatiinkin sitten pikkuhiljaa koko kevät ja kesä 2010.

Viime keväänä satoa oli sisällä niin pitkälle, että sain tuon ulos vasta heinäkuussa. Silloin leikkasin rungon noiden ensimmäisten haarojen korkeudelta poikki ja annoin uutta multaa pohjalle. Koko vihreys on kasvanut kesän mittaan ulkona seinustalla. Nyt siinä on ensimmäinen kukka. Hämärään syksyyn menee senkin kypsyttely, mutta eipä se minua enää huoleta, kyllä Rocoto Peru tietää mitä tekee.

Chiliä torilta!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Chilifest on menossa Tampereella, Keskustorilla. Vielä tänään.
Heinän puutarhalla on toista kymmentä erilaista tuoretta chiliä myynnissä  ja Fataliilla lisää. Hienoa oli havaita, että tuoretta chiliä ostamaan oli torin pisimmät jonot, koko ajan. 
Uskomattomin kokemus minulle oli, että Suomessa saa tuoretta rocotoa torilta. En olisi uskonut ikinä mahdolliseksi vielä pari vuotta sitten. Kyllä chiliscene kehittyy Suomessa hyvään suuntaan. Ihan vakavissaan on Chiliyhdistyksen Pirkanmaan osastossa puhuttu, että tämmöinen chilipäivä pitäisi saada Tammelantorille joka kuukausi. 

Torilla on toki paljon muutakin kuten mausteita, säilykkeitä, kastikkeita, kasvatusvälineitä, lamppuja, lannoitteita, ruokaa, juomaa, kaikkea alaan liittyvää.


Chilifestivaali viikonvaihteessa Tampereella

perjantai 19. elokuuta 2011


Tuommoinen on menossa viikonvaihteessa. Tavataan siellä!

Zavory ei viihdy meillä


Näinkin voi joskus käydä. Toista metriä korkeassa pensaassa ei ole kuin muutama tuollainen puolitoistasenttinen chili. Zavory (C. chinense) on oikkuillut alusta lähtien. Jo kesäkuussa siinä oli noita minimarjoja, kuten monessa muussakin chinensessä kylmän kauden jälkeen. Muut ovat kuitenkin kasvattaneet hedelmiensä kokoa elokuuhun mennessä, Zavory ei.

Siinä on runsaasti kukkia, kasvi vaikuttaa hyvinvoivalta, mutta tulosta ei vain synny. Se on saanut samanlaista hoitoa kuin muutkin ja melko hyvän paikan parvekkeella Jamyn kainalossa. Tähän aikaan vuodesta en enää aio ryhtyä vaihtamaan multaa ja kasvupaikkaa tai kokeilemaan erilaisia lannoituksia. Parasta vain todeta, että meillä ei synkkaa.

Minimarjat ovat varsin hyvän makuisia, mehevää chinensen aromia, mutta ei poltetta. Siinä suhteessa siemenkauppiaan myyntipuheet pitävät paikkansa. Sadon määrä vain jää muutamaan grammaan ja tuollaisia pitäisi olla paljon, kourakaupalla ruokaan heitettäväksi. Ovathan ne onnistuessaan isompia netistä löytämieni kuvien perusteella ja pitäisi vielä olla hyvin satoisakin. Ei meillä.

Katkis ja bacca ne toisistaan tykkää

torstai 18. elokuuta 2011

Poikkesinpa vain sanomaan, että tuli aivan fantastinen makuyhdistelmä, kun miedon kasvisruoan lisukkeeksi paistoin katkarapuja chilillä maustettuna.

Wokkipannuun vähän öljyä pohjalle, siihen chilirenkaat (minulla Jamy) tirisemään ja katkikset päälle. Niistä kun enimmät sulamisnesteet haihduttelee, lisäke on valmis. Sekoitussuhdetta en mittaillut, mutta chiliä oli selvästi vähemmän, ehkä kolmannes jättikatkisten määrästä. Chilin tulisuus tietysti ratkaisee - ja oma maku.

Syksy saapuu puutarhaan

tiistai 16. elokuuta 2011

Aivan yllättäen puutarhaan maahan istutetut chilit alkoivat kellastuttaa lehtiään.
Aitakasvini Inca Red Drop (C. baccatum):
Hellekauden jälkeen seuranneet kylmät yöt voisi olla syy. Eihän täällä pakkasta ollut, mutta viidessä asteessa kävi jonakin yönä. Lisäksi täällä on ollut todella kuiva kesä. Sateet ovat kiertäneet meidät ja kun nuo kasvavat soraharjun kupeessa hiekkamaassa, kuivumistakin on voinut tapahtua. Kaivoin lauantaina noista yhden ylös ja laitoin pieneen ruukkuun sisälle siirtoa odottelemaan. Se pudotti tänään melkein kaikki isommat lehtensä keltaisina. Myös Aji Cristal kellastuu. Rocotot sentään pitävät värinsä ja kasvavat edelleen.

Satoa talteen talven varalle

lauantai 13. elokuuta 2011


Eilen ilta-auringossa kuvasin yhden ritilällisen hyötykasvikuivuriin menevästä erästä Jamya. Halkaisin chilit puolikkaiksi terävällä veitsellä ja sain kuivurin täyteen kypsyneistä. Aamulla rapsuttelin siemeniä irti kuivahtaneista chileistä ja jatkan koneellista kuivatusta vielä ensi yön. Kuivuri lämmittää samalla parveketta yön kylmyyttä vastaan muutamalla asteella. Päivän saavat kuivua ihan auringon lämmössä.

Kuivuneet chilit jauhan myöhemmin kahvimyllyllä jauheeksi. Osan säilytän tuollaisina puolikkaina. Niitä voi lisätä pataruokiin sellaisenaan.

Siemeniä kuivatan vielä viikon pari talouspaperin välissä huoneenlämmössä ennen pussitusta ja arkistoon laittoa. Sitten säilyvät muutaman vuoden itämiskykyisinä. Aivan rutikuivaksi kuivattaminen koneellisessa lämmössä ei välttämättä ole hyväksi siemenille. Olen saanut outoja tuloksia moneksi päiväksi kuivuriin jääneistä. Yleensä otan siemenet tuoreista, kypsistä chileistä ja kuivaan ne huoneenlämmössä, mutta yhden yön kuivatuista ne irtoavat helpommin.

Kaksi baccatumia Aji Chanca ja Aji Quitunquito

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Tänä vuonna minulla on kasvamassa kymmenkunta baccatum-chiliä, joista kokonaista 7 on ensikertalaisia, uusia tuttavuuksia.

Tässä on tyypillinen baccatum-kasvi elokuussa. Korkeutta on n. 70 cm, rungolla on tuki, jotta sato ei vedä sitä vinoon. Tästä puusta on jo paljon kypsiä syöty. Tämä on Aji Chanca, jo kolmatta vuotta meillä - ja aina erilaisena. Seikkailustani australialaisen siemenkauppiaan, mehiläisten ja risteytymien mukavassa viidakossa voit lukea tammikuisesta blogimerkinnästäni.

Menossa on siis jo kolmas uusi siemenpussi ja nyt piti olla puhtaita siemeniä pussissa. Chilit ovat kuitenkin aika eri kokoisia ja muotoisia. Sellaista toki tapahtuu ja esiintyy monillakin lajikkeilla.


Tällainen lyhyehkö ja tylppä muoto pitäisi myyjän mukaan olla ominaista Aji Chancalle. Niitäkin on. Maku on melko mieto, miellyttävä ja tuntuu korostuvan yhteiskäytössä muiden chilien kanssa. Yksinään tuosta en ole vielä saanut unohtumattomia kokemuksia. Oikeastaan tuntuu, että viimekesäiset risteytymät  olivat paremman makuisia kuin tämä kenties puhdas. Niinkin voi käydä. En kuitenkaan ottanut siemeniä talteen monestakaan risteytyneestä, kun niiden jatkokehitys saattaisi taas muuttaa makua ja muotoa.

Kypsyvä Aji Chanca on mielenkiintoisen näköinen. Kun raakileet ovat tumman vihreitä, muutos punaiseen käy tuolla tavalla. Tämä on yli 10 cm pitkä, kun nuo "norminmukaiset" hedelmät ovat suuruusluokkaa 4 cm. Eipä se haittaa, mutta oudolta tuntuu, kun kasvia ei voi tunnistaa hedelmistään.




Aji Quitunquito (C. baccatum) pitää muotonsa, lyhyt ja pullea, vain muutaman sentin mittainen. Tämä kasvi pääsi vain puolimetriseksi, kun sidoin sen siltä korkeudelta tukikeppiin ja oksat alkoivat riippua alaviistoon hedelmien painosta. Niitä tulee paljon ja raakileet ovat vaalean vihreitä. Se muistuttaa monella tavalla Inca Red Droppia, vaikka kasvutapa onkin aivan erilainen. Ensimaistelulla tuomitsin sen miedoksi, mitä se onkin, jos vain ulkokuorta maistelee varsinkin kärkiosasta. Sisältä löytyy potkua. Wokkivihannesten joukkoon tuota sai silputa ihan reilusti ja maku olikin sitten raikkaan terävä. Aji Chanca on sille oivallinen kaveri.


Siitä huolimatta alan kallistua sille kannalle, että Aji Quitunquitolla ei ole meillä jatkomahdollisuuksia. Ensinnäkin nimi. Se on liian vaikea, eikä alkuperästäkään ole varmaa tietoa. Chilien historia ja maantiede kiinnostaa minua, eivätkä jonkun siemenkaupan uudelleen nimeämät tai risteyttämät ole suosikkejani, ellei maku ole jotakin mieleen painuvaa. Tämä ei ole. Ihan hyvä baccatum, mutta...

Habanerot sinnittelevät

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Tässä vaiheessa kesää on hyvä muistuttaa, että lannoitus kannattaa lopettaa ulkona ja parvekkeella, jos chileille ei ole hyvää sisätilaa ja paljon valoa talveksi. Jos sadon kypsyttely tai talvehtiminen pitää tehdä syksyn pimeydessä tai niukassa keinovalossa,  runsas typpilannoitus on haitaksi. Talvikuolleisuus on paljon suurempi kasveilla, jotka ovat kasvaneet pakkasiin asti voimakkaalla lannoituksella. Ammattiviljelijöille on olemassa erityisiä typettömiä syyslannoitteita, mutta parvekepuutarhurille ei sopivan kokoisia pakkauksia löydy. Kaksikomponenttisista lannoitteista saa typpiosan pois jättämällä hieman syyslannoitteen tapaista ja senkin pitäisi jouduttaa sadon kypsymistä.

Oksilla kasvavan sadon kypsymistä voi jouduttaa, jos oksien päät leikkaa pois, kukat pois kukkimasta, kun eivät kuitenkaan ehdi enää kypsäksi asti. Raakaa puuhaa, mutta parantaa satomahdollisuuksia parvekkeella tai ulkona juuri nyt.


Kasvatuskokeiluni habanerot ovat viettäneet kesän 7 cm taimiruukuissaan. Molemmat ovat saman kokoisia, nyt noin 40 cm korkeita. Kidutustahan tuollainen on, mutta toimii kuitenkin. Minun piti lahjoittaa ne pois toukokuussa Tammelantorin chilipäivillä, mutta vähän ennen löysin taimista vihannespunkkeja. Ne saivat Raidia pariin kertaan ja tuholaiset hävisivät, mutta en silti uskaltanut antaa niitä pois, kun tiesin punkkien osaavan piiloutua ja tulla esiin myöhemmin.

Nuo taimet siis jäivät pyörimään parvekkeelle milloin missäkin vapaassa tilassa, usein toisten taakse unohtuen. Noin pienissä ruukuissa ne äkkiä kuivuivat. Monesti lehdet roikkuivat pitkin runkoa ja kasvit näyttivät entisiltä. Aina ne vain virkistyivät vettä ja Puutarhan Kesää saatuaan, tekivätpä muutaman pikku chilinkin, jotka nyt kypsyvät.

Kolmen kuukautta edellisestä punkkimyrkytyksestä niistä löytyi taas vilistäviä pikku pirulaisia, kun suurennuslasilla tarkoin tutki lehtien alapintoja. Ei paljon, eikä vielä seittiä. Minusta punkit leviävät hitaasti. Yleinen käsitys salamannopeasta tuhosta ehkä liittyy siihen, että ne havaitaan liian myöhään. Tässä on pari varoittavaa oiretta: Vaaleat pilkut lehdissä ja lehtiruotien välistä vaalenevat lehdet.


Aito Tolu, 10%


Tuholaistorjuntaan suositeltu mieto vaihtoehto, saippualiuos Puu-Tolu loppui talosta eikä lähikaupassa ollut kuin Aito Tolu nimistä puhdistusainetta. Enimmäkseen sekin on mäntysaippuaa, joten päätin kokeilla sitä ja uhrata toisen Habaneron "varataimista", jos huonosti kävisi. Paineruiskun pohjalla oli tilkka vanhaa sekoitusta, 5% puutolua. Sillä kastelin toisen, toiselle tein uuden satsin. Testin vuoksi kovensin laimennussuhdettakin. Kun tutkitaan riskiä, tutkitaan sitä vähän kovennettuna. Puoleen litraan vettä laitoin puoli desiä tuota Aitoa Tolua, jota ei missään suositella hyönteisten torjuntaan. Nyt on kaksi päivää ruiskutuksesta. Habanero on hengissä, mutta yhtäkään punkkia ei löydy. Joku ripsiäisen raato siellä oli ja punkkien tyhjä kuoria. Perinteisemmällä laimennuksella ruiskutetussa verrokissa ei myöskään löytynyt eläviä punkkeja, mutta kuoret olivat pulleampia, ehkä kuolevat hitaammin.

Kenellekään en tätä suosittele. Jokainen myrkyttelee omalla vastuulla. Raid on hyvä, jos sitä voi suihkia pimeässä komerossa reilusti, mutta juuri kypsyville chileille en sitä käytä, enkä mitään voimakkaampia myrkkyjä. Oma ja lasten terveys on tärkeämpi kuin tuholaisten hävitys.

Riesen kasvaa tänäkin vuonna

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Rocoto Riesen (englanniksi käännettynä Grande, C. pubescens) on kolmessa viikossa kasvanut kukasta tuollaiseksi "omenaksi". Niitä on paljon joka suuntaan harottavissa oksissa. Kokokuvaa en vaivautunut nyt laittamaan, kun se on hyvin paljon saman näköinen kuin vuosi sitten. Silloin se sai aikaisemman startin ja reilun lannoituksen raakileiden alkaessa ilmestyä ja hedelmistä tuli suorastaan nimensä mukaisesti jättiläiskokoisia.

Tuossa on hedelmän yläpuolella lehdessä reikä. Joku on syönyt sitä. Syyllinen ei helposti paljastu. Viime kesänä siinä oli parimetrisiä versoja pitkin maata ja silloin etanat söivät sekä lehtiä että myös koloja hedelmiin. Nyt olin "viisastunut" ja ripustelin oksat vähän ylemmäksi. Pisimmät niistä ovat jo puolitoista metriä. Tämä oksa on kasvanut osin taustalla olevan marjapensaan sisään ja siellä lehdet on heti syöty aivan reikäisiksi. Joku asustelee punaherukkapensaassa, mutta ei syö herukkaa vaan chiliä. Se saattaa olla joku "mittarimato" tai muu perhostoukka, mutta näköhavaintoa ei toistaiseksi ole.

Eipä tuo hirveästi kasvua haittaa. Riesen kasvaa vauhdilla uutta, jos tuholaiset syövät vanhaa.