Tämäkö on Aji Chanca?

Punainen siitä tuli tällä kerralla. Toista kuukautta sitten ihmettelin mahdollisesti vaihtuneita siemeniä. Viime kesänä tämän nimisistä siemenistä kasvoi keltainen, aika paljon tämän näköinen chili, jonka siementen myyjä tunnisti oitis Aji Amarilloksi. Hänellä kun ei ollut tuon kokoisia keltaisia baccatumeita juuri muita. Sain uudet siemenet, eikä tämäkään ole myyjän kuvaston mukainen, mutta väri on jo oikea. Voihan noissa vaikka olla vaihtelua kasvutavassa. Maistellaan nyt tämä ennen kuin valitetaan.

Parvekkeen nurkassa tuo täyttää hyvin tilansa ja kasvaa selvästikin kesän mittaan kattoon asti. Niin tuossa ovat muutkin tehneet, Aji Amarillo ja Starfish aikaisemmin. Hennot oksathan tässä on. Eivät ne itsenäisesti pysyisi pystyssä, mutta seinästä ja puun rungosta saavat tukea ja paria tukinaruakin käytän kasvun ohjailuun. Muuten se suuntautuisi ulos valoa kohti.

Tämä Aji Chanca, tai mikä sitten onkaan, on varsin satoisa, selvästi parempi kuin Aji Amarillo vuosi sitten. Muutamia isoja siinä on ajalta ennen parvekkeelle siirtoa, sitten tuli vähän taukoa, mutta viime viikkoina pikku chilejä on alkanut kasvaa varsin tiheään.

Tämän näköisiä baccatumeita lienee lukuisia. Tuo kypsä ja muutkin täyskasvuiset ovat 8 cm mittaisia, jotkut ruttuisia, toiset sileämpiä, mutta John the Chillimanin myyntiluettelon mukaista tylppää, pyöreätä päätä ei ole yhdelläkään. Kaikki ovat teräviä suippoja.

6.7.
Lisäänpä ensimmäiset maistelutulokset tähän, niin eivät joudu erilleen.

Paljaaltaan maistaen tuo on varsin maukas baccatum, mehevä, hedelmäinen ja melko polttavakin. Pari niitä silputtuina spagettikastikkeeseen sai aikaan aivan uuden makuvivahteen. Minä pidän tästä.

Tunnistamistehtävä: "Not Puca Uchu"

Niinhän siinä kävi, että baccatum Puca Uchu eli Aji Rojo ei ollutkaan, mitä luvattiin, vaan jotakin paljon mielenkiintoisempaa. Mutta mitä?

Tässä parvekkeeni itänurkkaus. Tuntematon suuruus kasvaa lattialla 30 cm ruukussa. Siinä on valtavat lehdet ja tukevassa rungossa korkeutta ja leveyttä toista metriä, vaikka sivuja on leikattu useasti. Pitää tänne muutakin mahtua. Kuvan ylälaidassa muuten roikkuu Habaneron oksa ja oikealla on Padronin pistokas, johon on tulossa syötävää joka ainoasta kukasta, ihme tapaus sekin noin pieneksi. Kuvan keskiössä on kuitenkin Puca Uchu (C. baccatum) nimellä englantilaisesta siemenpussista kasvateltu, jonka kasvutapa jo paljasti ja kukinta sitten varmisti, että chinensehän tuo jättiläinen on. Nyt alkaa satokausi ja outoa on taas, ei mikään tyypillinen Habanero:

"Not Pucan" raakileet ovat vasta muutaman päivän vanhoja, mutta tyypillinen muoto on jo näkyvissä ja niitä on - sanoisinko runsaasti. Kaikki näyttävät olevan pitkulaisia, tasapaksuja ja alapää on tylppä, erilaisilla tavoilla epäsymmetrinen. Siellä voi olla piikki tai kuoppa tms. Kokoa ja lopullista väriä en tietenkään vielä voi tietää.

Pitänee ryhtyä tutkimaan chinenseiden muotovalikoimaa vähän laajemmalti. Tietysti tämä voi olla myös risteytymä, jolloin samanlaista ei löytyisi. Samasta siemenpussista kasvattelen paria uutta taimea, mutta ne eivät vielä ole niin pitkällä, että voisin varmuudella sanoa, tuleeko niistä tämän näköisiä. Silloin kyseessä olisi pussitusvirhe siemenkaupassa ja jostakin pitäisi löytyä tämänkin chilin tiedot ja oikea nimi. Mielenkiintoinen se todella on ja komea. Onko kenelläkään vihjeitä nimeksi?

Lisäys 30.6.
Muutamassa päivässä uudet taimet ovat kasvaneet ja selviä chinensejähän ne: Varsi on tukeva ja lehdet paksuja, vähän ruttuisia. Koko pussi on siis samoja siemeniä, eli nimilappu vain on väärä.
Täältä löytyy sen kukka ja isommat hedelmät.

Oranssi Habanero ON chilien aatelia

Ehti jo kieleltä unohtua tuo hedelmäinen, tuoksuva, mutta viipyilevän salakavalasti polttava maku. On se hieno, todellista gurmeeta. Tämä on kolmivuotias, nyt amppelissa kasvava Habanero, joka keväällä sai hiukan uutta multaa pohjalle. Siitä huolimatta tai ehkä vain parvekkeen kylmyydestä johtuen mukana on myös pikkuisia "marjoja", mutta reilun kokoisia oransseja on tulossa ihan riittävästi muiden chilimakujen täydentäjäksi.

Chilejä maistellessa vaihtelu on näköjään poikaa. Kun aikoihin ei ole tällaista saanut, siihen tulee himo. Lihasuikaleet saivat aivan uuden maun, kun aasialaisen kokkauksen periaatteiden mukaisesti ensin kuumensin paloitellun chilin öljyssä ja siinä sitten kypsensin lihan.

Rehevästi kasvaa Aji Chanca

Neljä viikkoa on noilla nyt ikää. Ihan lajikkeen puhtautta tarkistaakseni idätin näin myöhään. Kesäkelillä saattaa olla osuutta asiaan, mutta mielestäni nuo ovat nopeimmin kasvavia taimia, mitä minulla on toistaiseksi ollut. Tiheässä kasvaminen myös nopeuttaa pituuskasvua, kun ne kilpailevat keskenään. Toistaiseksi kehitys on ollut seuraavaa: 2 viikkoa, 10 cm, 3 vko, 17 cm ja neliviikkoisena 25 cm. Nuohan pitäisi ehdottomasti laittaa latvasta poikki, että niistä saisi hyväoksaisia ja tukevia, mutta kasvakoot nyt noin. Eihän noihin laatikoihin mahtuisi lisää oksia. Yhden ainoan chilinhän minä noista tarvitsen, jotta tiedän, minkä näköisiä ja värisiä niistä tulee.

Toistaiseksi kaikki näyttävät täysin samalta, eli olen saanut kokonaiset pussit väärää siementä jo kahteen kertaan, eikä vain yhden vaihtuneen siemenen pussissa. Jos nuo nyt ovat vääriä. Virhe saattaa olla muuallakin, vaikkapa myyjän kuvastossa nettisivulla. Aji Chancasta on hyvin vähän tietoa, joten kyseessä saattaa vaikka olla kupla; uudestaan nimetty Aji Amarillo. .... Ei, eihän se noin voi mennä. Kyllä näistä nyt vähintään pitäisi kypsyä punaisia ja viimeksi tuli keltainen, joka näytti ja maistui Amarillolta.

Lisäys 28.6.
Mittaa pisimmällä taimella on viiden viikon ikäisenä 45 cm. Parikymmentä senttiä viikossa, sehän on 3 cm päivässä.
Lisäys 5.7.
Kuusi viikkoa, 60 cm on jo ylitetty.

Lisäys 12.7.

Helle, yli 30 astetta. 7 viikkoa pikkuisissa laatikoissa ovat kasvaneet tiheässä. Pari viikkoa sitten jo lopetin lannoituksenkin, että eivät kasvaisi yli ikkunan. Korkein on jo 85 cm, useimmat 60, yksi on muiden keskellä jäänyt selvästi pienemmäksi. Isompien taimien lehdet ovat sen latvan päällä varjostamassa.  Aivan pieniä nuppuja on kaikissa havaittavissa.

Tämä Kellu Uchu on kuin Lemon Drop

Kellu Uchu, intiaanien perinteinen keltainen chili osoittautui ainakin minun tapauksessani selvästi Lemon Dropiksi. Sitä on joissakin tiedoissa verrattu myös Aji Amarilloon ja muutamiin muihinkin keltaisiin perulaisiin. Tuo muoto, koko ja maku ei kuitenkaan jätä sijaa jossitteluille, Hot Lemon se on.

Kukka on vihreäpilkullinen baccatum, chilit kasvavat aluksi pystyssä, mutta kellahtavat alasuuntaan kasvettuaan suunnilleen puoleen kokoonsa. Tämä Kellu kasvaa jo toista kesäänsä. Viime vuonna se siemenestä kasvatettuna tuotti vähän enemmän satoa jo tässä vaiheessa. Nyt kypsiä on vain muutama. Se talvehti melko lyhyeksi leikattuna ja kasvu alkoi vähän viileässä ja hämärässä varastossa turhan myöhään. Nyt se on päässyt parvekkeelle ja pikkuchilejä ilmestyy päivittäin lisää. Unohdin vaihtaa sille mullan keväällä ja nyt se on vasta suunnilleen saman kokoinen kuin viime keväänä samassa 13 cm ruukussa. Multaa on vain vähän ja sekin varmaan täysin ravinteetonta, mutta kasvatan sitä nyt "vesiviljelyssä", kasteluvedessä antamieni lannoitteiden voimalla. Näyttää se noinkin toimivan.

Kesäkuun kuva

Tällä kertaa ei omasta, vaan naapurin puutarhasta:
Kylmää, sadetta ja tuulta on riittänyt. Altakasteluruukku näyttää tässä säässä todelliset ominaisuutensa. Jos viet sellaisen ulos, poraa reikiä suunnilleen välipohjan korkeudelle, jotta tulvavesi pääsee purkautumaan, eivätkä kasvien juuret tukehdu.

Pistokas kasvaa

Mitä kuuluu Padronin katkenneelle latvalle, minulta kyseltiin. Hyvää, pelkkää hyvää. Pistokkaiden juurtuminen tuntuu olevan henkimaailman hommaa, jotkut lajikkeet tekevät juuria parissa viikossa, toiset eivät kuukaudessakaan. Tomaateille riittää muutama päivä. Mitään kikkoja tosin en ole käyttänyt. Oksa pulloon ja odottamaan on riittänyt metodiksi.
Neljä viikkoa sitten laitoin juurtuneen latvan turpeeseen ja nyt se jo kukkii ja on kasvanut yli kaksinkertaiseksi. Pistokkailla on sellainen erinomainen ominaisuus, että ne perivät emokasvinsa iän ja ovat heti valmiita kukkimaan, jos ne on irrotettu kukkivasta kasvista. Veikkaisinpa, että tuosta auenneesta kukasta ei chiliä kehity. Se nimittäin kasvaisi multaan asti, niin pieni tuo vielä on.

Katkennut runko on kasvanut erittäin rehevästi, se on yli metrinen ja siinä on useita isoja vihreitä chilejä kypsymässä. Se ei itse asiassa jäänyt yhtään jälkeen ehjinä selvinneistä, mutta siitä tuli muita tuuheampi.

Eurooppalaiset ovat erilaisia

Laatikollinen eurooppalaisia annuumeita on ensi viikolla neljän kuukauden iässä, kaikki ovat yli puolimetrisiä ja kaikissa on chilejä kasvamassa, vaikka olen pitänyt ne tuossa litran jäätelölaatikossa. Siinäkin näkyy saavat maistiaiset. Parhaat saavat sitten isomman ruukun ja lisää multaa.

Kasvit ovat alhaalta lehdettöniä, sillä karsin niistä ahtaudessa levinneitä ripsiäisten tuhoja pois. Nuo ovat kasvaneet kovin tiukassa välissä parvekkeella annumien ikkunalla. Laatikosta löytyy isompi kuva klikkaamalla. Tuollaisia ne olivat huhtikuun alussa.

Puolalainen Cyklon on valkokukkainen, kuten muutkin annuumit. Sen pienet raakileet vaikuttavat teräväkärkisiltä, mutta kasvavat vielä paljon isommiksi. Puolalaiset kertovat tästä perinnelajikeestaan saatavan erinomaista "paprika"-jauhetta. Muutaman päivän noita muita perässä se tulee, mutta satoa vain näyttää kasvattavan tuokin 7x7x7 cm multatilassa. Paljon eivät chilit tarvitse selviytyäkseen, sen tämäkin kokeilu osoittaa.

Unkarilainen Hungarian Hot keskellä laatikkoa on rehevä ja sen vaaleanvihreät, paksut raakileet eroavat selvästi muista.

Portugalin ylpeys, Hot Portugal osoittautui pitkäksi ja ohueksi chiliksi, jossa myös on käyriä malleja mukana. Maku saa ratkaista, tuleeko näistä suosikkeja.

Espanjalaiset ovat saaneet omat, vähän isommat ruukkunsa ja puuttuvat näistä kuvista. Parhaiten satoava Padron on päässyt uloskin parin taimen voimalla. Epanola on myös näitä edellä ja sen chilit ovat sekä pitkiä, että tukevia, monin kerroin näitä portugalilaisia paksumpia. Baskien d'Espelette vasta aloittelee raakileitaan.

"Maaottelu" Eurooppa-Intia on kääntynyt kovin selvästi Euroopan eduksi. Intialaiset kukkivat todella runsaasti toisessa samanlaisessa laatikossa, mutta ensimmäistäkään pikkuchiliä ei vielä ole näkyvissä. Tuota minä vähän talvella epäilinkin, kun eurooppalaisia päätin kylvää. Täällä on lyhyempi kasvukausi ja chilienkin on pitänyt sopeutua siihen. Näiden sato myöhästyi kuukauden tai enemmänkin, kun vein ne liian aikaisin parvekkeelle, missä chilit kyllä selvisivät kylmistä öistä, mutta kukat ja nuput mustuivat ja putosivat pois.

Kaunismuotoinen Cajamarca

Cajamarca (C. chinense) ei vain kasva. Ehkä se on pienikokoinen tai sitten minä en vain osaa. Se on nyt 35 cm korkea viiden kuukauden ikäisenä, eikä siinä ole edes nuppuja. No, ei hätää, vielä ehtii.

Puolitoista kuukautta sitten vaihdoin sen tähän ruukkuun ja laitoin kanankakkaakin pohjalle, mutta tuosta se on kasvanut vain vaivaiset viisi senttiä ylöspäin, sivuille enemmän. Kun nyt vaihdoin sen isompaan ruukkuun, havaitsin, että juuret eivät edes olleet menneet lannoitettuun osaan pohjalla. Kun se on vuoriston kasvi, laitoin tällä kertaa hapanta turvetta pohjalle. Jospa sillä on ollut liian hyvää multaa ja korkea pH? Se voi myös kärsiä liian pitkistä kesäpäivistä, kun sen kotiseudulla on valoisaa aikaa vain reilut 12 tuntia. En kuitenkaan aio laittaa sille huppua päälle öisin. Kukkii sitten loppukesällä, jos se tuosta on kiinni. Kaunis huonekasvi se on noinkin.

Rocoto Relleno, aahh!

Nämä ovat harjoittelukappaleita suttuisessa uunivuokassa, mutta hyvää, harvinaista herkkua olivat. Rocoto Riesenin isot, viikon verran kypsänä roikkuneet olivatkin nyt aikaisempaa tulisempia, tummaa poltetta, joka olisi kaivannut ehkä vähän happamuutta ja makeutta täytteeseen. Käytin nyt vain paistettuja pekoninpaloja ja juustoa. Pienemmät täytin puolikkaina ja ne olivat miedompia. Varsinainen herkku ihan tällaisenakin oli Rocoto Red Peruvian. Ulkonäöltä noita ei erota toisistaan ja siksi Peruvianit ovat vuokan toisessa päässä.

Riesenit tulee jatkossa käytettyä jonkin ruoan lisukkeena, perunan tai riisin kanssa esimerkiksi. Nyt maistelimme niitä ihan sellaisenaan. Perusteellisemmin tästä perulaisesta perinneruoasta kirjoitin jo marraskuussa.

Vihannespunkkeja, varokaa!

Tämmöisen surkean "Pirkka-chilin" sain tutkittavakseni eilisen ötökkäpostauksen seurauksena. Omakohtaista kokemusta ei onneksi ole, mutta kyllä asia on aivan selvä oireiden ja Leskisen Ötömapin perusteella. Vihannespunkki on tuhonnut tuon chilin.
Vihannespunkki on vielä pienempi kuin ripsiäinen ja lähes mahdoton huomata ennen kuin on liian myöhäistä. Sen vauriotkin ovat vain pikkuisia vaaleita pisteitä lehdissä, kunnes niitä on kaikkialla ja ne ovat kutoneet seittiä oksien ja lehtien ympärille. Silloin on jo myöhäistä. Punkit ovat syöneet kasvupisteet, eikä uutta kasvua enää tule. Omistaja oli ruiskutellut Raidilla tämän chilin muutama päivä sitten, enkä liikkuvia tuholaisia löytänyt, mutta onneksi Jarmo Holopainen on kuvannut tuon pelottavan otuksen. Se on siis vain puolen millin mittainen, mutta aiheuttaa täystuhoa isoillekin kasveille.

LISÄSIN tietoa punkin varhaistuhoista blogiini toukokuussa 2011 ja toisen näköisiä tuhoja lehdissä heinäkuussa 2011.

Ei-toivottuja vieraita

Chilifoorumilla kysellään jatkuvasti, mikä chilejä vaivaa, kun lehtiin tulee ruskeita tai harmaita läikkiä. Voivathan ne olla mekaanisia vioituksia, mutta hyvin usein tuholainen on ripsiäinen, joka imee lehdistä nesteet ja jättää jäljelle harmaan tai ruskean kuivuneen laikun ja mustia ulostepalloja. Keräsin tähän kuvia ja tekstiä tunnistamista helpottamaan, sillä tuholaisen havaitseminen on vaikeaa ainakin ilman suurennuslasia. Kirvat ovat selvästi isompia, vihreitä ja tulevat laumana. Jos taas kasvissa esiintyy myös seittiä, on syytä epäillä vihannespunkkia. Sen ensimmäisiä merkkejä ovat pienet valkoiset pisteet lehdissä. Ansarijauhiaisen taas tunnistaa valkoisesta väristä.

Ripsiäisiä on kaikkialla luonnossa, mutta ne eivät yleensä tapa kasveja, vahingoittavat vain muutamia lehtiä. Niitä on myös muissa huonekasveissa, kauppojen viherkasveissa ja vihanneksissa ja jopa leikkokukissa. Niiltä ei siis voi välttyä kuin hyvin eristäytymällä. Onneksi ne eivät tuhoa chilejä äkkiä kerralla vaan vioituksia tulee vähitellen, usein alalehdiltä alkaen ja aikaa havaitsemiseen ja torjuntaan on.
Hopeanharmaa pinta on tyypillisin merkki lehden alapinnalla, mutta monilla lajikkeilla se voi myös olla ruskea. Lantapallot myös paljastavat ripsiäisen, mutta karvaisella rocotoilla ei aina näy niitäkään. Se on hyvin pieni, tuskin paljain silmin havaittavissa kuin sopivassa sivuvalossa. Rengastetuissa kohdissa aterioivat läpinäkyvät vaaleankeltaiset toukat. Semmoinen lisävihje vielä tähän, että ripsiäisen vioitukset alkavat melkein aina toiseksi ylimmän vasemman puoleisen lehtiruodin tyvestä (tässä keskellä kuvaa), kun lehteä katsotaan alapuolelta kärki alaspäin.
Lehden yläpuoli on usein ruskea syödyiltä kohdin. Tämä on espanjalaisen annuumin lehti, mutta syövät ne muitakin chililajeja, vaikkakin annuum tuntuu maistuvan parhaiten. Sekä toukkia että aikuisia siivekkäitä voi tavata syöntipuuhissa myös yläpuolelta ja rungostakin.
Aikuinen ripsiäinen on vain millimetrin mittainen ja tämä on siis rankka suurennos. Sen näkee pienenä mustana viivana, kun aurinko paistaa lehden läpi, muuten sitä ei juuri havaitse.
Toukka on ilkeän näköinen, mutta sekin vain millin mittainen ja usein läpinäkyvä. Munat ovat usein lehtikudoksen sisällä ja sieltä nuo kuoriutuvat. Jotkut lajikkeet (niitä on Suomessakin toistasataa ja maailmalla tuhansia) käyvät myös välillä mullassa koteloitumassa. Niitä ei siis saa kertamyrkytyksellä häviämään vaan tarvitaan viikon välein useita käsittelyjä, että kaikki vaiheet tuhoutuvat. Niistä näyttää kehittyvän myrkyille immuuneja kantoja ja voit joutua kokeilemaan useampaakin ainetta ennen kuin onnistuu. Pahasti vioittuneet lehdet kannattaa kerätä pois, sillä niissä on todennäköisesti seuraava sukupolvi kehittymässä. Pelkkä suihkuttelukin hidastaa niiden lisääntymistä ja kasvin hyvä hoito ja lannoitus pitää huolen, että uutta tervettä kasvua on enemmän kuin syötyjä lehtiä.

Lisätietoja löydät mm. vuoden 2008 kasvatuspäiväkirjastani, mistä nuo kuvatkin ovat tai tieteellisemmällä otteella kotimaisesta Wikipediasta.

Tästä ei taida hyvää seurata

Viimekesäinen Rocoto Manzano Orange joutui luopumaan saavistaan ja istutin sen terassin reunaan suoraan multaan aika tuuliselle ja aurinkoiselle paikalle. Se on nyt pari viikkoa totutellut ulkoilmaelämään vaahteran alla varjossa ja kukat ovat putoilleet pois. Viime kesänä tämä Manzano ei tuottanut yhtään mitään, vasta joulukuussa ne kypsyivät sisällä, olivat kauniita, mutta ei erityisen herkullisia. Nuo sivulle suuntautuvat oksat pysyivät itsekseenkin ilmassa, mutta laitoin tukikepit, jotta tuosta tulee enemmän aidan korvike. Pudotusta kun on reilusti seuraavalle tasolle. Saavin saa nyt vuorostaan Rocoto Riesen, mutta taidan odotella sen kanssa ensi viikkoon, jos vaikka yöpakkasia on tulossa.

Pimiento de Padrón on kohta maisteltavissa

Pimiento de Padrón, annuum Espanjasta on ehtinyt jo syömäkokoon. Sille tyypillistä näyttää olevan tylppä ja epäsymmetrinen alapää, muistumia paprikasta kenties. On ne ennenkin osanneet jalostuksen ja risteyttämisen. Tämähän on Galiciasta, Padronin seudulta tuleva perinnechili, 1700-luvulla munkkien Meksikosta tuoma lajike, jota sitten on espanjalaisessa luostarissa vaalittu. Tulisuus tiettävästi riippuu kypsyysasteesta, mutta kun en tiedä, kauanko tuon kypsyminen kestää, ajattelin antaa ensimmäisten kypsyä ihan punaisiksi ja maistella sitten seuraavat vihreänä, kuten paikallinen tapas-ohje neuvoo.
Onneksi en noudattanut hetken mielijohdettani maaliskuussa ja nakannut kaatuilevat pikkutaimet mäkeen, sillä niistä on kehittynyt hyvinkin tukevia ja paksurunkoisia chilejä. Tämä on 70 cm korkea, mutta ulkona on jo yksi metrinen ja sekin seisoo tukevasti pystyssä. Kaikissa on raakileita, joten kohta päästään pelaamaan edellisen linkin mukaista "espanjalaista rulettia".

Tällä chilillä on muuten oma festivaalikin elokuussa, Espanjassa.