Ehti jo kieleltä unohtua tuo hedelmäinen, tuoksuva, mutta viipyilevän salakavalasti polttava maku. On se hieno, todellista gurmeeta. Tämä on kolmivuotias, nyt
amppelissa kasvava Habanero, joka keväällä sai hiukan uutta multaa pohjalle. Siitä huolimatta tai ehkä vain parvekkeen kylmyydestä johtuen mukana on myös pikkuisia "marjoja", mutta reilun kokoisia oransseja on tulossa ihan riittävästi muiden chilimakujen täydentäjäksi.
Chilejä maistellessa vaihtelu on näköjään poikaa. Kun aikoihin ei ole tällaista saanut, siihen tulee himo. Lihasuikaleet saivat aivan uuden maun, kun aasialaisen kokkauksen periaatteiden mukaisesti ensin kuumensin paloitellun chilin öljyssä ja siinä sitten kypsensin lihan.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.